Kun kirjat olivat uhka – mitä se kertoo meille tekoälystä?
Kirjoittaessani esseetäni Pienyrittäjän muuttuva arvo tekoälyn aikakaudella törmäsin ajatukseen, joka jäi pyörimään mieleeni pitkäksi aikaa. Se ei liittynyt uusimpiin tekoälymalleihin eikä teknologiajätteihin, vaan historiaan.
Mika Aaltonen ja Antti Merilehto muistuttavat kirjassaan Tekoäly – Ihminen ja kone, että lähes jokainen merkittävä teknologinen murros on herättänyt pelkoa ihmisen osaamisen heikkenemisestä. Yksi kiinnostava esimerkki liittyy kirjoihin. Kun kirjoitettu tieto yleistyi, pelättiin, että ihmiset lakkaisivat muistamasta asioita, koska tieto löytyisi kirjoista. Ajatus tuntuu nykyisin oudolta, mutta aikanaan se oli todellinen huolenaihe.
Historia osoitti kuitenkin jotain aivan muuta. Kirjat eivät tehneet ihmisistä vähemmän ajattelevia. Päinvastoin, ne muuttivat ajattelun luonnetta. Kun kaikkea ei enää tarvinnut opetella ulkoa, ihmisille jäi enemmän aikaa ymmärtää, vertailla, kyseenalaistaa ja rakentaa uutta tietoa aiemman päälle.
Samaa ajatusta jäin pohtimaan tekoälyn kohdalla.
Tällä hetkellä keskustelu pyörii pitkälti sen ympärillä, mitä tekoäly osaa tehdä. Se kirjoittaa tekstejä, analysoi dataa, laatii markkinointisuunnitelmia, tekee käännöksiä ja vastaa kysymyksiin sekunneissa. Samalla kysytään yhä useammin, mihin ihmistä enää tarvitaan.
Ehkä kysymys on kuitenkin väärä.
Kirjoittaessani esseetä huomasin, että kiinnostavin kysymys ei ollut, mitä tekoäly tekee, vaan mistä ihmisen – ja erityisesti pienyrittäjän – arvo syntyy silloin, kun tekoäly tekee yhä enemmän.
Päädyin lopulta siihen, ettei tekoäly poista yrittäjän merkitystä. Se muuttaa sitä.
Jos tekoäly pystyy kirjoittamaan ensimmäisen luonnoksen, etsimään tietoa ja analysoimaan vaihtoehtoja, yrittäjän aikaa vapautuu johonkin paljon tärkeämpään. Asiakkaan todellisen ongelman ymmärtämiseen. Palveluiden tuotteistamiseen. Luottamuksen rakentamiseen. Verkostojen kehittämiseen. Päätöksiin, joissa tarvitaan harkintaa, kokemusta ja vastuunkantoa.
Yksi esseeni keskeisistä havainnoista olikin, että tulevaisuuden kilpailuetu ei todennäköisesti rakennu sille, kuka käyttää eniten tekoälyä. Se rakentuu sille, kuka osaa käyttää teknologiaa viisaasti ja yhdistää sen inhimilliseen osaamiseen. Tekoäly voi tuottaa vaihtoehtoja, mutta ihminen antaa niille suunnan.
Kirjoitusprosessin aikana huomasin myös jotakin muuta. Mitä enemmän perehdyin tutkimuksiin, podcasteihin ja yrittäjien kokemuksiin, sitä selvemmäksi kävi, että teknologian rinnalla korostuvat juuri ne asiat, joita on vaikea automatisoida. Luottamus. Yhteisöllisyys. Kyky nähdä kokonaisuuksia. Empatia. Eettinen harkinta. Ne ovat samoja asioita, jotka nousivat esiin myös aiemmassa tutkimuksessani yrittäjien yhteisöllisyydestä.
Ehkä tekoälyn aikakauden suurin muutos ei olekaan se, että koneista tulee älykkäämpiä. Ehkä suurin muutos on se, että meidän on määriteltävä uudelleen, mikä tekee ihmisestä arvokkaan työelämässä.
Historia opettaa, että emme ole ensimmäistä kertaa suuren teknologisen murroksen keskellä. Kirjat eivät vieneet ihmisiltä ajattelun tarvetta. Internet ei poistanut asiantuntijoita. Todennäköisesti myöskään tekoäly ei tee ihmisestä tarpeetonta. Se vain haastaa meidät pohtimaan uudelleen, missä olemme parhaimmillamme.
Tämä blogikirjoitus pohjautuu tulevaisuudentutkimuksen opintojeni yhteydessä kirjoittamaani esseeseen ”Pienyrittäjän muuttuva arvo tekoälyn aikakaudella – Vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia vuodelle 2040”. Julkaisen esseen tämän kirjoituksen yhteydessä PDF-muodossa kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Missä sinä olet parhaimmillasi?
Alla ladattavissa opintoihini liittyvä essee, jota olen muokannut verkkoon sopivaksi ja opettajan kommenttien pohjalta terävämmäksi alkuperäisestä.