Mitäs minä nykyään oikein teen?
Tätä kysytään minulta aika ajoin. Ja välillä kysyn sitä kyllä itsekin. 😄
Kun jäin Laukaan kunnasta työttömääksi loppuvuodesta 2025, tilanne tuli aika lailla puskista. Lähes neljä vuotta kunnan elinkeinojen, yritysten ja kehittämisen parissa päättyi yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Siinä sitä sitten oltiin.
Yhtäkkiä kalenteri, joka oli ennen täynnä palavereita, yrityksiä, ihmisiä, tapahtumia, kehittämistä ja kaikenlaista touhottamista, näyttikin varsin erilaiselta.
Työtön.
Irtisanottu.
On muuten jänniä sanoja.
Ne kuulostavat helposti siltä, ettei tee mitään. Tai ettei enää tarvita. Minun kohdallani viime kuukausia voisi ehkä kuvailla ennemminkin niin, että olen tehnyt vähän kaikenlaista – mutta en sitä yhtä palkkatyötä.
Kun tulee pakollinen pysähdys
Olen elämässäni ollut aika hyvä menemään. Yrittäjänä, kouluttajana, sparraajana, myyjänä, verkostoijana, kehittäjänä, johtajana, esiintyjänä ja ties minä. Minulla on yleensä monta rautaa tulessa ja vähintään muutama uusi ajatus päässä ennen kuin edellisetkään ovat ehtineet kunnolla ulos.
Siksi työttömäksi jääminen pakotti myös pysähtymään.
Mitä minä oikeastaan haluan tehdä seuraavaksi?
Mitä osaan?
Missä minusta olisi eniten hyötyä?
Ja ehkä kaikkein kiinnostavimpana kysymyksenä: mitä kaikkea nämä vuosikymmenet yrittäjyyttä, ihmisiä, verkostoja, teknologiaa, myyntiä, markkinointia, johtamista ja kehittämistä ovat minulle oikeastaan opettaneet? Vastaukset eivät ole tulleet yhtenä suurena valaistumisena. Ehkä hyvä niin.
Sen sijaan olen opiskellut. Paljon.
Yliopisto vei mennessään
Olen opiskellut Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa, ja opinnot ovat edenneet vähän vauhdikkaammin kuin ehkä alun perin ajattelin. Kandidaatin tutkintoni valmistuu jo tänä syksynä, ja samalla olen tehnyt jo maisterivaiheen opintoja.
Ja onhan se ollut kiinnostaaa, joskin työlästäkin:
Sosiologiaa, yrittäjyyttä, tulevaisuudentutkimusta, tutkimusmenetelmiä, teknologiaa, tekoälyä, kyberturvallisuutta ja tietoturvaa, ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta, ympäristösosiologiaa, planetaarista hyvinvointia, kiertotaloutta…
Saatoin ehkä vähän innostua. 😄
Mutta samalla olen huomannut jotain olennaista: Ne asiat, joita olen työelämässä vuosikausia tehnyt käytännössä, ovat alkaneet saada ympärilleen teoriaa. Ja toisinpäin: kun luen tutkimuksia yhteisöistä, teknologiasta, yrittäjyydestä tai tulevaisuudesta, päässäni alkaa heti raksuttaa, että niinpä – tämähän näkyy yrityksissä juuri näin.
Se on ollut äärimmäisen kiehtovaa.
Yrittäjät, yhteisöt ja verkostot
Yksi erityisen kiinnostava aihe minulle ovat olleet yrittäjien yhteisöt ja verkostot. Olen puhunut verkostoitumisesta varmaan kyllästymiseen asti jo vuosikausia. Redesan-aikoina verkostot, yrittäjien auttaminen, sparraaminen ja ihmisten yhdistäminen olivat koko tekemiseni ydintä. Nyt olen päässyt katsomaan samaa asiaa myös tutkimuksen kautta.
Mitä yhteisö oikeastaan merkitsee yrittäjälle?
Mistä syntyy tunne siitä, ettei tarvitse pärjätä yksin?
Mitä verkostoista saa sellaista, mitä mikään palvelu ei pysty tarjoamaan?
Tämä on alkanut kiinnostaa minua laajemminkin.
Meillä on Suomessa valtavasti palveluita, järjestelmiä ja ammattilaisia. Silti ihmiset ovat yksinäisiä, yrittäjät jäävät yksin ongelmiensa kanssa, nuoret voivat huonosti ja työelämässä uuvutaan. Olemmeko joskus rakentaneet palvelun paikkaan, jossa ihminen olisi oikeastaan tarvinnut toisen ihmisen? En tiedä vielä vastausta. Mutta aion kyllä tonkia asiaa lisää.
Sitten tuli tekoäly
Ja tietysti tekoäly.
Olisihan se nyt kummallista, jos tällainen digistä vuosikymmeniä innostunut ihminen ei olisi siihen hurahtanut. Minua tekoälyssä ei kuitenkaan kiinnosta ensisijaisesti se, kuinka hienoa teknologia itsessään on. Minua kiinnostaa se, mitä se tekee ihmiselle, työlle ja yrittäjyydelle.
Mitä meidän kannattaa enää tehdä itse?
Mikä työ on oikeasti tarpeellista?
Mitä voisimme automatisoida?
Mitä pitäisi lopettaa kokonaan?
Ja missä kohdassa tarvitaan nimenomaan ihmistä?
Olen pohtinut asiaa myös tulevaisuudentutkimuksen opinnoissani ja kirjoittanut pienyrittäjyydestä tekoälyn aikakaudella kohti vuotta 2040 (julkaisen kirjoituksen täällä kun se on tarkastettu). Aihe imaisee minut helposti mukaansa. Yhtä tutkimusta lukiessa löytyy toinen, siitä kolmas ja kohta huomaa olevansa jossain aivan muualla kuin mistä lähti.
Tuttua kenellekään? 😄
Entäs ne työt?
Niin. Haen töitä.
Mutta ehkä tämän kaiken keskellä oma ajatukseni siitä, mitä haluan seuraavaksi tehdä, on myös tarkentunut. En etsi vain jotain titteliä. Minua kiinnostaa edelleen sama asia, joka on kulkenut mukana oikeastaan koko työurani:
ihmisten, yritysten, teknologian ja kehittämisen yhdistäminen.
Haluan ratkoa asioita. Kehittää toimintaa. Yhdistää ihmisiä. Löytää turhaa työtä ja poistaa sitä. Auttaa yrityksiä ja organisaatioita näkemään mahdollisuuksia, joita ne eivät ehkä itse huomaa. Ja kyllä – mielellään saan myös puhua, innostaa, kysyä vaikeita kysymyksiä ja vähän ravistellakin. Muutenhan minä en olisi minä. Titteli voi olla business developmentia, kehittämistä, kumppanuuksia, projekteja, verkostoja, asiakkuuksia, elinvoimaa, tekoälyn hyödyntämistä tai jotain sellaista tehtävää, jonka nimeä ei ole vielä edes keksitty.
Sisältö kiinnostaa titteliä enemmän.
Oliko työttömäksi jääminen sitten hyvä asia?
En minä sitä sellaiseksi ala romantisoimaan.
Olisin mieluummin itse päättänyt, milloin yksi työ päättyy ja seuraava alkaa. Mutta kun kerran näin kävi, tästä ajasta kannattaa ottaa kaikki irti. Olen saanut opiskella, tutkia, ajatella, ihmetellä, kirjoittaa, hakea suuntaa ja ennen kaikkea yhdistellä elämäni aikana kertyneitä palasia uudella tavalla.
Ehkä olen tällä hetkellä jonkinlaisessa välitilassa.
Mutta välitilakaan ei tarkoita, että olisi paikallaan. Joskus siellä tapahtuu kaikkein eniten. En siis vielä tiedä tarkalleen, mitä seuraavaksi lukee käyntikortissani. Mutta aika hyvin tiedän, minkälaisten asioiden parissa haluan seuraavat vuodet viettää:
Ihmisten.
Yritysten.
Teknologian.
Yhteisöjen.
Tulevaisuuden.
Ja ennen kaikkea niiden kummallisten risteyskohtien, joissa nämä kaikki kohtaavat.
Siellä minä taidan olla parhaimmillani.
Katsotaan, mitä siitä seuraa. 💜
– Sanna
ps. Terkut Portugalista, jonne pääsin uuden kumppanini kanssa kesällä 💕
Ja vielä, jos kiinnostaa kuunnella pääni sisäisiä ajatuksia, Mielen Taidetta, kurkkaa YouTube kanavani